TEARDOWN
www.teardownband.com

Kymmenen vuoden ikään ehtinyt Teardown on julkaissut urallaan kolme demoa, jotka ovat osoittaneet bändin kehityskelpoisuuden. Tällä neljännellä demolla bändi on löytänyt tunnelmalliseen metalliinsa entistä enemmän syvyyttä. Vaikka Katatonia lienee bändin suurin innoittaja, hetkittäin sävellyksistä voi aistia hollantilaisia atmosfäärimetallin sävyjä. Silti Teardown puhuu nyt vahvasti omalla äänellään. Teardownin haikeudessa soi vankka latautuminen ja eläytyminen. Yhtyeen kappaleille on leimallista ilmavuus ja kuulaus. Yhtye jättää sovituksillaan oivallisesti tilaa laululle. Katjan lauluääni soikin kauniisti ja vaivattomasti sulavalinjaisten kappaleiden johtotähtenä, ja lisäksi hän osoittautuu tavattoman herkäksi tulkitsijaksi. Teardownin musiikin hauraus jättää kappaleisiin lohkeamia, joista versoo nyansseja kuohkeuttavia raikkaita detaljeja. Kokonaisuus tavoittaa huikeita sävyjä, joilla bändi pystyy koskettamaan harvinaisen syvältä. Heittäytyminen Teardownin kappaleiden haurauden keinutettavaksi on miellyttävä ja antaumuksellinen kokemus.

Bändi on saanut alkunsa Haapajärvellä. Miten moiselta pikkupaikkakunnalta löytyi bändillisen verran osaavia ja samanhenkisiä soittajia, kitaristi Sami Ahmaoja?

– Siihen aikaan, kun perustin bändiä, Haapajärvellä metalligenre oli hyvällä mallilla. Koko porukka löytyi käytännössä kaveripiiristä. Kitaristi on vaihtunut kolmisen vuotta sitten, mutta muuten olemme menneet kutakuinkin samalla remmillä. Yhteensoitto on koko homman peruspilareita, ja siinä täytyy sekä tukea muita ja antaa rakentavaa kritiikkiä. Meistä ei kukaan ole ammattimuusikkotasoa lukuunottamatta Katjaa, joka oli viime kaudella Kuorosodassakin.

Yhtyeenne on keikkaillut ahkerasti muutaman viime vuoden aikana. Miten olette onnistuneet saamaan jalkanne keikkapaikkojen ovien väliin?

– Meillä ei ole keikkamyyjää, vaan olemme hankkineet keikkamme omatoimisesti. Keikkamyynti ei ole helppoa hommaa, mutta se on pakko hoitaa. Täytyy tunnistaa omat vahvuutensa ja uskaltaa kehua itseään. Keikkoja on juuri sen verran kuin niitä jaksaa ja saa myytyä. Nyt olemme keskittyneet uuden materiaalin tekemiseen. Pääsemme kokoontumaan aika harvakseltaan, joten teemme nyt ensisijaisesti uutta matskua. Sitä on pitkäsoitollisen verran, mutta katsotaan nyt ensin, mitä tämä ep poikii.

Myös ulkomaalaiset lavat ovat tulleet tutuiksi, kun olitte Female Fronted Rock/Metal Tourilla viime vuonna. Mitä siitä jäi käteen?

– Ensisijaisesti kahden viikon krapula. Siis olihan se mahtava kokemus ja kasvatti sekä bändiä että soittajia ihan mielettömästi. Ulkomailla näki ja oppi, miten hommat toimivat. Kahden viikon tuuttauksen aikana bändin yhteensoitto hioutui ja samalla tuli selkärankaa, että keikat vedettiin aina sata lasissa yleisömäärästä riippumatta. Kyllähän siellä kaikenlaista näki, mutta hirveä nälkä olisi uudelle ulkomaanreissulle. Avoimin mielin pitää silti lähteä liikkeelle.

 Levytyssopimus lienee teille tällä hetkellä se suurin toive?

– Levy-yhtiö on tärkeä taustavoima ja legendaarinen haave bändille kuin bändille. Kyllähän musiikkia pystyy levittämään internetissä, mutta se vaatii myös työtä. On kiinni omasta aktiivisuudesta, miten hyvin musiikkiansa saa levitetyksi. En kuitenkaan usko, että bändit pystyvät tienaamaan nettilevityksellä. Ihmiset odottavat, että sieltä saa musiikkia nopeasti ja ilmaiseksi. Tällä hetkellä bändejä on paljon ja ne odottavat nopeata uran käynnistymistä, mutta kyllä bändien pitää olla valmiita tekemään paljon duunia. Nykyään pitäisi olla todella iso nimi, ennen kuin musiikilla voisi tienata.

Minkälaista levy-yhtiöiden teille antama palaute on toistaiseksi ollut?

– On tullut fiilis kuin levy-yhtiöt odottelisivat ja katsoisivat, miten tosissaan olemme. Täystyrmäyksiä ei ole tullut ja palaute on ollut hyvää.

Bändi viettää tänä vuonna juhlia, kun tulee kymmenen vuotta täyteen. Miten juhlitte?

– Kuluvan vuoden aikana on toki juhlittu jo enemmän tai vähemmän. Toisaalta, kymmenen vuotta on vain numero lasissa. Ei sillä niin suurta merkitystä ole. No, tietysti se kertoo jotain bändistä, jos remmi on ollut kymmenen vuotta kasassa.

 A&R ARVIOI
  
ALEC HIRST-GEE, Spinefarm/Universal Music

Kehuttavaa?

– Kappaleissa on hienoja melodioita ja hienoja osia. Soitto toimii pääasiallisesti hyvin, ja kappaleissa on paljon soitannollisia oivalluksia. Bändistä tulee paikka paikoin mieleen hollantilainen The Gathering. Yleissoundissa on paljon ilmaa, eikä kappaleita ole ahdettu täyteen tavaraa.

Kehitettävää?

– Koko paketti on välillä hiukan hauraan ja epävarman oloinen, johon varmasti ne perinteisimmät lääkkeet auttavat, eli lisää treenia ja keikkaa. Hommaa pitäisi yrittää kuunnella ulkopuolisen korvin. Sovituspuolella voisi myös joitain asioita kyseenalaistaa. Esimerkiksi Dead Cry For The Sunin rakenne: intro, lyhyt säkeistö ja heti perään melko pitkä soitto-osa. Ratkaisu on hiukan kummallinen, ei niin että pitäisi perinteistä popkaavaakaan noudattaa.

Onko kysyntää?

– Varmasti tällaiselle olisi kysyntää, ja mielestäni kaikki on hyvällä mallilla,
mutta se ihan viimeinen jalostus on vielä tekemättä.